Hän sanoo olevansa iloinen, jos saa omalla panoksellaan yhdenkin ihmisen liikkumaan.

– Perustin latukahvion, koska mielestäni tänne tarvittiin levähdyspaikka, johon varsinkin lapsiperheiden on helppo tulla pitämään taukoa ulkoilun lomassa.

Vuosien varrella Tellun tuvasta onkin tullut kohtaamispaikka, jossa pakkasen puremien käsien lämmittelyn ohella vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan tietenkin Tellun leipomista herkuista.

– Aamulla varhain paistetut munkit ja piirakat kuuluvat vakiotarjoamisiin. Lisäksi teen satunnaisesti erilaisia kakkuja ja pullaa. Ja toki tarjolla on kahvia, teetä ja kaakaotakin.

Talviliikkujat arvostavat kotoisaa taukopaikkaa. Tellu nauraa, että latukahvion pitäminen on hänelle itselleenkin tärkeää.

– Jäin eläkkeelle vuonna 2005 ja jotain tekemistä piti vielä keksiä. Tupa tuo kylälle ihmisiä ja sen myötä tervetullutta eloa. On henkireikä tavata iloisia ihmisiä, ja monista vakiokävijöistä on tullut hyviä tuttuja.

Vilkkaina viikonloppuina Tellun tuvalla käy melkoinen kuhina. Kiireapulaisena iloisella kahvilanpitäjällä on välillä tyttären tyttäret. Samoin aviomies Veli pitää huolen siitä, että takassa riittää poltettavaa.

– Ei tätä kahvilaa ihan kokonaan yksin jaksaisi eikä ehtisikään hoitaa.

Tellun tupa on auki viikonloppuisin kello 10.00–16.00. Lisäksi Tellu palvelee erilaisia ryhmiä tilauksesta.

– Koululaisryhmiä käy täällä talvisin retkeilemässä ja se on todella mukavaa.

Hiihtolomaviikolla, viikolla 9, Tellun tupa on auki koko viikon.