Suomeen ystävänpäivä rantautui Amerikasta, jossa päivää on juhlittu 1800-luvun alusta saakka. Suomessa päivä merkittiin kalenteriin vuonna 1987.

Viime vuosina ystävänpäivästä on tullut yhä näkyvämpi juhlapäivä. Ystävänpäivän lähenemisen huomaa viimeistään siitä, kun kauppojen hyllyt täyttyvät muun muassa ystävänpäiväaiheisilla pehmoleluilla, sydänsuklailla ja ystävänpäiväkorteilla. Nykyisin kuuleekin kannanottoja, joissa päivä leimataan pelkästään kauppiaiden keksimäksi kaupalliseksi tapahtumaksi.

Tarkemmin ajateltuna ystävänpäivällä on varmasti muutakin sanottavaa kuin kauppiaiden kassan täyttäminen. MTV3:n Studio55-ohjelmassa esitettiin taannoin lista asioista, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Lista perustuu vuosia parantumattomasti sairaita hoitaneen sairaanhoitajan huomioihin. Yksi viidestä yleisimmästä asiasta, jota kuolemaisillaan olevat henkilöt katuivat, oli se, etteivät he olleet pitäneet yhteyttä ystäviin.

Monesta muusta maasta poiketen Suomessa ystävänpäivänä muistetaan erityisesti ystäviä, eikä pelkästään rakastettuja. Ystävänpäivänä voisikin käyttää hetken aikaa muisteluun: miten mukava lapsena ja teini-ikäisenä olikaan kulkea käsikynkkää parhaan kaverin kanssa ja jutella niitä näitä. Tai miltä tuntui maata urheilukentän laidalla jalkapallopelin jälkeen kaverin kanssa ja jakaa pelin jälkeinen hyvä olo. Ja mikä merkitys ystävällä olikaan kun ensimmäinen seurustelusuhde kariutui ja maailma tuntui kaatuvan päälle.

Ystävänpäivänä jokaisella on tilaisuus pohtia syvällisemmin omia ihmissuhteitaan. Kuinka moni meistä sanookaan arvostavansa ja kaipaavansa hyvää ystävyyttä, mutta käytännössä aikaa ystäville tai ystävyydelle ei kalenterista kuitenkaan löydy. Tosiasia lienee, että lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteet jäävät iän karttuessa arjen kiireen jalkoihin. Ikuisen ystävyyden valat unohtuvat ja samalla unohtuu se tunne, mitä hyvä ystävyys aikanaan merkitsi.

Ystävänpäivä voi parhaimmillaan olla tilaisuus muuttaa kiireisen elämän kurssia. Olen elossa, minulla on siis vielä mahdollisuus elää niin, että kuolinvuoteella katumisen lista ei tule ylettömän pitkäksi.

Erja Eliala