Heinonen on itse liikkunut ja retkeillyt luonnossa pikkupojasta asti. Syyksi hän mainitsee uteliaisuuden. Nykyään retkeily on osittain harrastus ja osittain työ. Heinonen on myös kouluttanut muun muassa matkailuyrittäjiä eräretkeilyyn.

– Itse liikun ulkona läpi vuoden lähes säällä kuin säällä. Kesällä ykkösjuttu on vesillä liikkuminen, sillä se on niin monipuolista. Talvella harrastan etenkin retkiluistelua. Tänä talvena ei vain valitettavasti vapaalle luonnonjäälle päässyt, mutta onneksi täällä on aurattuja luistelureittejä. Lisäksi hiihdän, lumikenkäilen ja laskettelen. Pari kertaa talvessa teen viikonloppuretkiä ja myös yövyn ulkona.

Talviliikunnassa olennaista on sään mukainen pukeutuminen. Sään lisäksi vaatevalintoihin vaikuttaa se, millaisesta liikunnasta on kyse. Kerrospukeutuminen on kuitenkin talviliikkujan peruslähtökohta.

– Tekniset alusvaatteet ovat hyviä, sillä ne kuivuvat nopeasti ja siirtävät kosteuden pois iholta. Välikerrokseksi sopii esimerkiksi fleece- tai villa-asu. Kuorikerrokseksi on nykyään paljon erilaisia vaihtoehtoja ja materiaaleja. Joidenkin materiaalien kohdalla ongelma on se, että niitä ei ole tehty Suomen pakkasolosuhteisiin, eivätkä ne hengitä tarpeeksi. Mielestäni se vanha, puuvillainen hiihtoanorakkikin voi olla joskus ihan hyvä valinta.

Ulkoilutakkia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että siinä on kunnollinen huppu. Kehon lisäksi on nimittäin tärkeä suojata pää ja kaula, sillä lämpö haihtuu niiden kautta helposti. Päähine ja huppu pitävät kylmän loitolla.

– Tuubihuivi on puolestaan kätevä kasvojen suojaamisessa. Tosin ihon luonnollinen rasva on paras suoja pakkasta vastaan. Kevätauringossa ja tuiskussa on hyvä suojata myös silmät, Heinonen vinkkaa.

Kunnolliset, riittävän isot kengät ja hyvät sukat sekä käsineet viimeistelevät talviliikkujan pukeutumisen. Heinonen sanoo, että sukkien kohdalla puuvillaiset tennissukat ovat ne huonoin vaihtoehto. Sen sijaan kannattaa suosia teknisiä materiaaleja tai villaa.

– Lopulta sopivin pukeutuminen riippuu henkilöstä ja hänen mieltymyksistään. Toiset hikoilevat helpommin ja toisille tulee helpommin vilu. Oman ideaalipukeutumisen oppii vain kokemuksen kautta.

Heinonen kehottaa talviliikkujaa varaamaan lyhyemmillekin matkoille mukaan juotavaa. Hikoilua ei pakkasella välttämättä huomaa niin helposti. Lisäksi nestettä haihtuu pakkaskelillä hengitysilman kautta. Kehoa kannattaakin nesteyttää jo ennen liikuntaa.

– Usein uupuminen ei johdu niinkään energian vähyydestä, vaan riittämättömästä nesteytyksestä. Janon yllättäessä on jo hieman myöhäistä, ja nestehukan korjaaminen on hidasta. Pieni juomapullo on helppo ottaa mukaan ja tarvittaessa siinä voi vaikka sulattaa lunta juomavedeksi.

Heinonen muistuttaa, että tärkeintä talviliikunnassakin on nauttiminen. Ensin kannattaa harjoitella pieniä matkoja lähiympäristössä ja valaistuilla reiteillä. Varsinainen talviretkeily ja luonnossa yöpyminen vaatii jo huomattavasti enemmän suunnittelua ja varusteita.

– Itse puhun lähiympäristön ja -luonnon puolesta. Luonto ei ole jossain kaukana, eikä tarvitse ajaa satoja kilometrejä vaikka Lappiin kokeakseen sen. Kaupunkiympäristössäkin voi nauttia talvisesta luonnosta. Savonlinnassa on paljon hyviä kuntoratoja ja pieniä luontoalueita ihan kaupungin keskustassa.

Vinkkejä retkeily-yhdistyksistä

Luonnossa liikkumiseen voi hakea vinkkejä ja samanhenkistä seuraa retkeily-yhdistyksistä. Olavin Retkeilijät ry täytti viime vuonna 50 vuotta ja on reilun kuudensadan henkilön jäsenmäärällään Suomen Ladun 31. suurin jäsenyhdistys. Heinonen sanoo, että aktiivijäsenten osuus on kuitenkin pienempi ja heidän keski-ikänsä alkaa olla melko korkea. Mukaan siis mahtuu lisää innokkaita jäseniä.

– Järjestämme muun muassa erilaisia retkiä ja liikuntatapahtumia, kuten perinteisen Olavin hiihdon. Lisäksi pidämme talkoovoimin yllä Savonlinnan Poukkusillalta Tervastuvalle menevää hiihtolatua. Tervastupa palvelee hiihtäjien latukahvilana, ja päivystämme siellä hiihtokaudella lauantaisin ja sunnuntaisin sekä hiihtolomaviikolla joka päivä kello 9–15.

Yksi yhdistyksen toimintamuoto on aikuisten seikkailukerho, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa erilaisten aktiviteettien merkeissä. Kerhossa on esimerkiksi tehty päiväretkiä, kokeiltu kalliokiipeilyä, retkiluisteltu ja rakennettu lumiluolia.

– Aikuisten seikkailukerhossa on kyse vapaamuotoisesta toiminnasta. Mukaan voi tulla vaikka ei olisi yhdistyksen jäsen.